En ole kerinnyt kirjoittamaan mitään,
koska oltiin Ranskassa ja siellä ei ollut konetta eikä kunnollista nettiä ja
heti sen jälkeen meillä alkoi koulut. Eli mun koulupäivä kestää 9 - 15.30 ja oon kotona vasta 4 ja siihen päälle läksyt, joissa menee normaalia kauemmin, koska kaikki täytyy tehdä englanniksi. Mulle siis jää todella vähän aikaa blogille, mutta nyt toivottavasti alkaa arki vähän rutinoitua niin saan sen postauksienkin rustailun survottua aikatauluuni jotenkin :)
Sain bannerin, joka oli kyllä todella upea ja hyvin tehty, mutta bloggeri ei jostain syystä suostunut lataamaan sitä joten nyt on tiedossa bannerikilpailu :) Kaikki lähetetyt bannerit (hehe, jos kukaan edes haluaa osallistua) esittelen ja valitsen niistä mieleiseni. Liityn toki myös jokaisen bannerin lähettäjän blogin lukijaksi, jos sellainen löytyy :) ainoat toiveet banneriin ovat värit: vihreä ja blogin nimi/otsikko: it's not enough for a rider to know how to ride, she must know how to fall. Bannerin voi lähettää s-postilla osoitteeseen emppuskaa@gmail.com
Mutta tosiaan, oltiin Ranskassa. Suurin osa ajasta vietettiin Ranskan hallitsevimmilla hevosalueilla ja pääsinkin ensimmäistä kertaa katsomaan laukkakisoja. Itse en hommasta niin tykännyt, kun jokainen hevonen näytti niin stressaantuneelta ja loppusuoralla niitä oikeasti hakattiin raipalla..
Muutama päivä takaperin käytiin testaamassa uusi ratsastuskoulu, joka myy hevosia. Ihan vain tulevaisuuden kannalta jos hevonen satutaan vielä ostamaan. Menin valkoisella 14- vuotiaalla tammalla, joka oli tosi mukava kunhan sain palaset loksautettua paikoilleen. Aluksi oli nimittäin vähän hakusessa reipas mutta tasainen rytmi, tuppas nimittäin menemään turhan hiljaa. Tunilla tehtiin ihan perus juttuja. Taivuteltiin ympyröillä ja lopuksi sain hypätä. Itse en hirveenä ymmärrä tätä 'kulttuuria' että lähes joka tunnin lopussa hypätään pikkusen ja lopetetaan siihen :D koska Suomessa hypättiin just ja just kolmen viikon välein.

Menin sitten uudelleenkin samaan paikkaan tunnille ja tälläkertaa ratsuna oli 4 vee Oscari. Pakko sanoa, että tunnin jälkeen olin niin in love tohon poniin, että huhhuh. Neljä vuotiaaksi todella järkevä ja tasainen. Laukka tosin raaka, eikä siinä voinut työstää ollenkaan, eikä välttämättä 4 vuotiaalta voi edes niin paljoa pyytää.. Ravissa kuitenkin perusasiat hallussa ja kulki paikoittain jopa oikein päin. Kaiken lisäksi tuo ylikorkea connemara ruuna oli hyvin nätti, mutta lihaksiton.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti