Maastoesteitä

Eilen oli tarkoitus mennä koulua kentällä mutta oli niin nätti ilma ja mulla on ollut toiveissa hypätä maastoesteitä viereisellä pellolla, joten suunnattin sinne. Eilen muutenkin oli oikein hyvä hetki käydä testaamassa ne maastoesteet, sillä lampaat ja lehmät, jotka yleensä ovat samalla pellolla, oltiin vaihdettu toiselle pellolle.

Alkuverkakkasin ponin hyvin ravaamalla peltoa ympäri. Poni oli yllättävän hyvin avuilla ja ravi tuntui lennokkaalta jo heti alusta alkaen. En vaatinut ponilta oikeastaan mitään erikoista vaan yritin saada sen ravaamaan suorassa ja tasapainoisena. Käytiin myös alkuravejen aikana kurkkaamassa kaikki esteet. Seuraavaksi otin molemmat laukat ja laukkasin vain peltoa ympäri välillä tsekaten, että miten poni on kuulolla. Nuksu on siitä kiva, ettei se "omalla" pellolla yksin ollesaan ala ottamaan turhia kierroksia vaan on yllensä tosi hyvin avuilla. Mutta odottakaapas vaan kun mennään pienen kävelyn matkan päähän toisille hieman isommille pelloille toisten hevosten kanssa niin paikallaan pysyminen tuntuu olevan ponille mahdottomuus; välillä mennään sivuttaislaukkaa, pukitellaan paikoillaan tai ihan muuten vaan hypitään puolelta toiselle sillä välin kun kaverit kävelee nätisiti eteenpäin.

Tulin ensimmäisen pikkuesteen ravissa, koska Nuksulla on ainakin joskus ollut tapana hypätä ensimmäinen este tosi isosti, jos tullaan laukalla. Siitä mentiin yli tosi nätisti ja seuraavalla kerralla tultiin sama este laukassa. Jatkoin tältä esteeltä toiselle hieman isommalle esteelle ja poni pomppasi senkin yli nätisti ilman turhia kyttäilyjä. Tultiin sitten näitä kahta estettä muutaman kerran molemmista suunnista.

Lopuksi tultiin kahdesti vähän leveämpää ja kiinteämpää estettä, joka oli ns lävistäjällä. Ei tämäkään este mikään iso ollut, ehkä noin 60 korkea. Ensimmäinen hyppy tultiin oikein isolla ilmavaralla ja tätä ei valittevasti saatu videolle. Toinen hyppy oli vähän hallitumpi ja poni vaihtoi laukankin esteen päällä mikä on sille aikaisemmin kentällä hypätessä ollut vähän hankalaa. Tämän jälkeen poni alkoikin olla aika väsynyt, joten päätettiin lopettaa siihen. 

Videoita, jotka on muuten otettu puhelimella, näin jälkeenpäin katsoen huomaa hyvin miten huonosti istun välillä esteiden päällä. Se taitaa kyllä johtua siitä, että vaikka poni olikin hyvä, niin itse vähän "jännitin" että mennäänkö yli koska tämä kuitenkin oli eka kerta kun ikinä hypätään maastoesteitä. 

Blogi ajantasalle

Viime kuukausien aikana on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä voisin kertoa ensin. 

Noin kuukausi sitten Nuggetilla todettiin kinnerpatit. Oltiin sitä ennen jo kauan arvuuteltu, että pitäisikö takajalat varalta tutkituttaa sillä poni tuntui usein melko jäykältä ja pientä pukittelua alkoi ilmeentyä varsinkin silloin, kun pyydettiin jotain vaikeampaa. Missään vaiheessa poni ei kuitenkaan ontunut silminnähden vasenta takastaan, mutta aina välillä muutaman askeleen verran saattoi raahata sitä. 

Meille kuitenkin tässäkin hommassa kävi hieman huono tuuri, sillä laidunkauden alussa ponille tuli lieviä ähkyn oireita joten kutsuttiin eläinlääkäri paikalle ja hän rutiinitarkastusta tehdessään huomautti, että poni ontuu oikeaa takajalkaa. Syötettiin sitten ponille 10 päivän kipulääkekuuri ja kastottiin huomattaisiinko mitään eroa ratsastettavuudessa. Nuksu kuitenki oli samanlainen kuin aina ennenkin; hieman kankea ja jäykkä alussa mutta loppua kohden parani ja alkoi liikkua. Jätettiin asia sitten siihen mutta ajatuksissa oli varmuuden vuoksi tutkituttaa poni uudestaan kokeneemmalla eläinlääkärillä. 

Vaihdettiin tämän jälkeen tallia ja jo toisena päivänä uudella tallilla tallinomistaja kysyi meiltä että ollaanko me huomattu että Nugget ottaa vasemmalla takasella ihan hintsun verran pienempää askelta ja jalka näyttää muutenkin jäykemmältä entä oikea. Päätettiin sitten onneksi tutkituittaa poni uudestaan. 

Loppujen lopuksi selvisi, että Nuksu ontuu vasenta takastaan. Tämän ontumisen näki siitä, että vasen lautanen ravissa tipahti matalemmalle entä oikea. Taivutuksissa tosin ei ollut lähes minkäänlaista reaktiota ja ontuman vakavuus oli eläinlääkärin mielestä noin 2/10, eli todella pieni. Kintereet sitten puudutettiin, josta poni ei tykännyt sitten yhtään, ja saatin sillä tavoin rajata pois viat vuohisessa tai polvessa. Molemmat kintereet kuvattiin ja röntgenkuvissa näkyi todella pientä muutosta. Nivelet sitten piikitettiin ja poni sai myös Tildreniä. Nyt eläinlääkäri on käynyt kolmesti tarkistamassa miten hoito on tepsinyt ja joka kerta liike on ollut ihan puhdas vaikka ollaan hypätty ja tehty suhteellisen rankkoja koulutreenejä. Ponin ratastettavuus on parantunut hurjasti ja varsinkin pitkien alkulämmittelyjen jälkeen Nuksu on ollut todella kiva ratsastaa. Mitä tulevisuuteen tulee niin niin kauan kun poni ei onnu saadan treenata ihan normaalisti ja nyt ainakin vähän reilun kuukauden jälkeen näyttää jo tosi hyvältä! 

                       

Nämä kuvat on ensimmäisiltä kerroilta, kun ratsastin 10 päivän kävelyn jälkeen. Nuksu oli todella miellyttävä ratsastaa ja alkoi toimia hyvin. Sillä oli pitkästä aikaa energiaa. Tein paljon kaarevia ja loivia kiemuroita, jotta saisin ponin asettumaan nätisti. Joku kohta tuon pienen ponin aivoissa loksahti kohdalleen ja se alkoi liikkua tosi kivasti omalla mootorilla eikä painanut yhtään kädelle. Laukkaa otin vain yhden kierroksen kentän ympäri molempiin suuntiin, koska oli niin kuuma päivä.

Samalla viikolla otin myös pikkuhyppyjä ilman satulaa ja poni oli taas kerran oikein hyvä. Se jäi vähän laiskaksi jonka takia askeleet ei aina osuneet ihan kohdilleen. Loppuravit käytiinkin viereisellä pellolla lehmien ja lampaiden kanssa. Enempää en tästä ratsastuskerrasta muista. 

Vielä lopuksi ajattelin kertoa eilisestä "koulutreenistä" pellolla. Tälläkertaa poni yllätti ihan todenteolla ja väläytteli ihan huikeita pätkiä. Lämppäsin sen vaan ravaamalla ympäri peltoa ja yritin olla pyytämättä siltä mitään muuta kuin letkeetä ravia eteenpäin. Otin myös laukat ennen kuin aloin työskentelemään kunnolla. Ravissa tein paljon ympyröitä ja väistätin poni ulos suurentaen ympyrää ja jatkoin siitä suoraan. Tämän pienen "tehtävän" aikana Nuksu alkoi kannattelemaan päätänsöä itse eikä roikkunut ohjan päässä. Ravikin alkoi letkeytyä ja poni renoutui tosi hyvin, joten jätettiin sitten turha hinkkaaminen siihen ja käveltiin iso pelto vielä muutama kerta ympäri. Pitkien alkuverkkojen jälkeen yritän sellaisen rankan treenin vielä pitää aika lyhkäisenä, että työnteko olisi ponistakin kivaa.

♥ Eerika & Nugget